Koesarjassa tutkittiin 26 koehenkilön [y]- ja [i] -vokaalien tuottoa suomen kielen sanoissa [tykki], [tikki], [tyyli] sekä [tiili]. Näistä 13 koehenkilöä osallistui myös [y] / [i] -kategorisointi- ja [i] -vokaalin evaluointikokeeseen neljällä eri kestolla ja toiset 13 koehenkilöä vain 500 ms kestolla. Kokeen tavoitteena oli vertailla tuotettujen vokaalien kestoa ja F2 -taajuutta havaintokokeen tuloksiin sekä yksilö- että ryhmätasolla. Keston voidaan olettaa vaikuttavan myös vokaalien tuottoon: Jos yksilökohtaiset auditoriset vokaaliprototyypit ohjaavat vokaalien tuottoa artikuloinnin aikana, tuotettujen vokaalien distinktiivisten piirteiden tulisi vastata auditoristen prototyyppien piirteitä paremmin vokaalin keston pidentyessä.

26 koehenkilön [y] ja [i] -vokaalituotto nauhoitettiin digitaalisesti tietokoneella henkilöiden lausumista suomen kielen sanoista [tykki], [tikki], [tyyli], [tiili]. Sanat valittiin siten, että lyhyestä ja pitkästä [y]/[i] -vokaalista saadaan näytteet muuttamalla itse sanaa minimaalisesti. Kukin koehenkilö toisti sanat viisi kertaa ohjeenaan ääntää ne mahdollisimman normaalisti, mutta selvästi. Äänitteistä erotettiin kuuntelemalla ja äänidiagrammin perusteella visuaalisesti vokaalit, joista edelleen laskettiin kestot ja formantit F0-F4.

Joukkokeskiarvotasolla (n=26) lyhyen [y] -vokaalin kesto oli 63,4 ms (s =19.6 ms) ja F2-taajuus 1860 Hz (s = 186.4 Hz, vaihteluväli 1535 Hz - 2295 Hz) sekä pitkän [y:] vokaalin kesto vastaavasti 221,9 ms (s = 99,4 ms) ja F2-taajuus 1840 Hz (s = 204,0 Hz, vaihteluväli 1552 Hz - 2401 Hz). Lyhyen [i] -vokaalin kesto oli 59,8 ms (s =17,8 ms) ja F2-taajuus 2391 Hz (s = 194,2 Hz, vaihteluväli 2015 Hz - 2725 Hz) sekä pitkän [i:] vokaalin kesto vastaavasti 209,6 ms (s = 84,4 ms) ja F2-taajuus 2499 Hz (s = 212,2 Hz, vaihteluväli 2097 Hz - 2880 Hz). Lyhyet ja pitkät vokaalit olivat keskenään samankestoisia joukkokeskiarvotasolla: [y]/[i] p<0.0351, [y:]/[i:] p<0.055 (melkein merkitsevä). Lyhyen ja pitkän [y]-vokaalin F1, F2 ja F3 arvot eivät eronneet merkitsevästi, mutta lyhyen [y]:n F4 oli 86 Hz korkeampi kuin pitkän (p<0.0001). Pitkän [i:] -vokaalin F2 ja F3 -arvot olivat erittäin merkitsevästi korkeampia kuin lyhyen (DF2=108 Hz ja DF3=163 Hz, p<0.0001).
Lyhyiden [y] ja [i] vokaalien F2 arvot korreloivat keskenään (r=0.74), samoin pitkien vokaalien F2 -arvot (r=0.78). Tämä viittaisi siihen, että eri yksilöillä tuottoa ohjaavien [y] ja [i] -vokaalitemplaattien sijainti pareina F2 jatkumolla vaihtelee enemmän kuin templaattien F2 arvojen erotus (keskimäärin 531 Hz lyhyillä ja 638 Hz pitkillä vokaaleilla).

Tuottokokeen perusteella lyhyen vokaalin yksilökohtaisia F2 -arvoja verrattiin havaintokokeen 50 ms kestolla mitattuihin F2 -kategoriarajoihin ja F2 -prototyyppiarvoihin ja vastaavasti pitkän vokaalin F2 -tuottoarvoja 250 ms kestolla mitattuihin. Minkäänlaista erityisen selvää korrelaatiota eri F2-arvojen välillä ei löydetty: Lyhyen [i] vokaalin havaintoprototyyppien ja [i]:n tuoton F2 -arvojen korrelaatio oli r=0.32 ja pitkän vokaalin r=0.27. Tämän tuloksen perusteella yksilöllinen (auditorinen) prototyyppi ei näyttäisi vaikuttavan tuottoon. Joukkokeskiarvotasolla (n=13) lyhyen [y] -vokaalin tuotto F2 oli 192 Hz [y]/[i] kategoriarajaa pienempi ja [i] -vokaalilla 339 Hz korkeampi. Kolmella koehenkilöllä yksilökohtainen [y]:n tuoton F2 oli sekä henkilökohtaista että keskimääräistä F2 (havainto)kategoriarajaa korkeampi! Yhdellä koehenkilöllä [i]:n F2 oli henkilökohtaisen [y]/[i] -havaintokategorian F2 raja-arvoa 216 Hz pienempi (keskimääräisellä kategoriarajalla). Lyhyen [i]:n havaintoprototyypin F2 oli 104 Hz suurempi kuin keskimääräinen tuotto F2. Joukkokeskiarvotasolla (n=13) pitkän [y] -vokaalin tuotto F2 oli 221 Hz [y]/[i] kategoriarajaa pienempi ja [i] -vokaalilla 427 Hz korkeampi. Neljällä koehenkilöllä yksilökohtainen [y]:n tuoton F2 oli henkilökohtaista, ja näistä kolmella myös keskimääräistä F2 (havainto)kategoriarajaa korkeampi! Yhdellä koehenkilöllä [i:]:n F2 oli henkilökohtaisen [y:]/[i:] -havaintokategorian F2 raja-arvoa 200 Hz pienempi. Pitkän [i:]:n havaintoprototyypin F2 oli 113 Hz suurempi kuin keskimääräinen tuotetun vokaalin F2.