Luonnolliseen kieleen perustuva, standardoitu ja radioteitse välitetty ilmailukoodikieli muodostaa lennonjohtajien ja lentäjien välisen informaationsiirtomenetelmän perustan. Edellä kuvattu tiedonsiirtoketju on kuitenkin altis erilaisille teknisille ja/tai inhimillistä alkuperää oleville häiriötekijöille. Viestiliikennepuheen ymmärrettävyys ei rakennu yksin lennonjohtajan konkreettisesta puhunnoksesta. Viestin yksiselitteisen merkityksen välittymiseen vaikuttavat myös ratkaisevasti sekä viestin vastaanottaja eli lentäjä että ohjaamotyöympäristö hälyineen. Puhutun viestin ymmärrettävyyttä voivat näin ollen oleellisesti huonontaa esimerkiksi viestintään osallistuvien heikko kansainvälisen ilmailukoodikielen kompetenssi tai radiokanavan kohina.

Viestiliikennepuheen ymmärrettävyyttä koskevan tutkimuksen tarkoituksena on selvittää puheentutkimuksen näkökulmasta ja keinoin suomalaisen lennonjohtajan radiopuhelinviestinnän ymmärrettävyyttä. Tutkimuksen kokonaistavoitteena on siten lentoturvallisuuden parantaminen. Tutkimuksessa saatua tietoa voidaan myös soveltaa sekä uusien lennonjohtajien ja lentäjien koulutuksessa että onnettomuus- ja/tai rikostutkinnassa. Tieto viestiliikennepuheen erityispiirteistä on oleellista esimerkiksi silloin, kun selvitetään tutkinnallisin perustein haltuun otetun audiotallenteen sanatarkkaa sisältöä ja/tai identifioidaan puhujia.

Tutkimus liittyy Puhujantunnistushankkeeseen osana Suomenkielisen puheteknologian yhteishanketta (SuoPuhe TEKES 40285/00, 40406/01, 40238/02, HY 460325).