Äidinkielen ja toisen kielen äänteiden erojen ja yhtäläisyyksien on todettu vaikuttavan siihen, miten tarkasti toisen kielen oppijat havaitsevat kohdekielen äänteiden eroja. Äidinkielen äänteiden kanssa samankaltaiset toisen kielen äänteet saatetaan kategorisoida äidinkielen foneemikategorioiden kautta, kun taas selkeästi erilaisille äänteille saattaa oppimisen myötä muodostua uusi oma kategoria (Flege 1995, vrt. myös Best & Strange 1992), jolloin havaitsemistarkkuus voi kehittyä paremmaksi erilaisilla äänteillä kuin äidinkieleen yhteydessä olevilla äänteillä.
    Tämä tutkimus pyrki vastaamaan kysymykseen, vaikuttaako edellä kuvattu foneemien samankaltaisuusstatus myös vokaalien kestoeron havaitsemistarkkuuteen toisen kielen puhujilla. Tutkimukseen osallistui suomenkielisiä kouluikäisiä lapsia ja vastaavanikäisiä suomea toisena kielenä puhuvia, joiden äidinkieli on venäjä. "Samankaltaisena" ärsykeäänenä käytettiin vokaalia /A/ ja "erilaisena" vokaalia /Q/ (kummassakin tapauksessa vokaali esiintyi tavussa /k_/, mutta vain vokaalin kesto vaihteli). Tutkimus toteutettiin mittaamalla koehenkilöiden aivosähkökäyrästä (EEG) kuuloherätevasteet. Niiden MMN (mismatch negativity) -komponentin avulla pystytään mittaamaan paitsi akustisten, myös foneettisten tai fonologisten erojen havaitsemista, sillä pitkäkestoisen muistin on todettu osallistuvan MMN:n syntyyn.
    Tulosten mukaan toisen kielen puhujilla kestoeron havaitsemistarkkuus oli huonompi "samankaltaisessa" vokaalissa /A/ kuin "erilaisessa" vokaalissa /Q/, kun taas suomenkielisillä tarkkuus oli suurin piirtein sama molemmissa vokaleissa.



Flege, J.E. 1995, Second language speech learning. Theory, findings, and problems. Teoksessa W. Strange (toim.) Speech perception and linguistic experience. Issues in cross-language research. York Press, Baltimore. 233-277.

Best, C.T. & W. Strange 1992, Effects of phonological and phonetic factors on cross-language perception of approximants. Journal of Phonetics 20. 305-330.