Sanapaino ilmenee monessa kielessä siten, että painollisen tavun kesto on suurempi kuin painottoman. Suomessa ei äkkiseltään näyttäisi näin olevan, koska vaikkapa sanassa koko toisen, painottoman tavun kesto on tyypillisesti suurempi kuin ensimmäisen tavun kesto, mikä aiheutuu ns. puolipitkän vokaalin vaikutuksesta. Suomi, Toivanen ja Ylitalo erottivat sanapainon ja (lause)aksentin toisistaan suomen kielessä ja osoittivat, että pelkkä sanapaino ei toteudu tonaalisesti (siis perustaajuuden avulla). Aksenttien tonaalisen nousu-lasku -kuvion puolestaan todettiin toteutuvan pääosin sanan kahden ensimmäisen moran aikana, tavurakenteesta riippunatta. Johduimme pohtimaan, muodostavatko sanan kaksi ensimmäistä moraa mahdollisesti myös sanapainon toteutumisalan, ja laadimme työhypoteesin:

Fonologisen yksikön (segmentin, tavun) kesto on suurempi kun yksikkö joko sisältyy sanan kahden ensimmäisen moran muodostamaan jonoon tai muodostaa tällaisen jonon, kuin milloin yksikkö esiintyy tällaisen jonon ulkopuolella.

Tulemme esityksessämme kertomaan tuloksista, joita olemme saaneet työhypoteesia testatessamme. Tulkitsemme tulosten osoittavan, että sanapaino toteutuu suomessa (ainakin) kestojen avulla. Osoitamme, että - toisin kuin on aiemmin väitetty - kaikki soinnilliset ja vain soinnilliset segmentit pitenevät muodostaessaan sanan toisen moran, ja ehdotamme tälle ilmiölle uuden funktionaalisen selityksen.

Suomi, Toivanen & Ylitalo, Durational and tonal correlates of accent in Finnish (arvioitavana oleva käsikirjoitus)