Esityksemme käsittelee suomen lausepainon havaitsemista alustavan kokeellisen evidenssin valossa. Kokeessa varioitiin suomenkielisen ilmauksen kahden sanan perustaajuushuippuja suhteessa toisiinsa sekä koko ilmauksen perustaajuutta. Suomenkielisten koehenkilöiden tehtävänä oli päättää oliko paino heidän mielestään kohdesanoista ensimmäisellä vai toisella vaiko ei kummallakaan näistä.

Alustavien tulosten perusteella (10 koehenkilöltä) näyttäisi siltä että:

1. sekä kohdesanojen suhteellinen perustaajuusero että koko lauseen perustaajuuden muutos vaikuttavat itsenäisesti lausepainon havaitsemiseen niissä tapauksissa, joissa paino oli merkitsevästi (järjestyksessä) ensimmäisellä kohdesanalla,

2. kohdesanojen suhteellinen perustaajuusero ja koko lauseen perustaajuuden muutos ovat sidoksissa toisiinsa ja kompleksisessa interaktiossa niissä tapauksissa, joissa paino oli merkitsevästi (järjestyksessä) toisella kohdesanalla ja

3. jälkimmäisen kohdesanan perustaajuushuipun tulee olla absoluuttisesti alempi kuin edeltävän kohdesanan perustaajuushuipun, jotta se ei tulisi havaittua painolliseksi.

Esitelmässämme käymme läpi kokeen lopulliset tulokset sekä arvioimme niitä edellisten havaintojen ja aikaisemman tutkimuksen valossa.