Ottovalitsinta käytetään kytkentäfunktion toteuttamiseen silloin, kun kytkentäfunktio on monimutkainen ja sievenee huonosti tai kun halutaan välttää turhaa itse-rakentamista ja valmiskomponenttien määrää. Ottovalitsin on yleislogiikkapiiri. Nyrkkisääntönä voidaan käyttää sitä, että N:llä valintaotolla varustetulla MUXilla voidaan toteuttaa N+1 muuttujan funktio.

N+1 muuttujan totuustaulun mukaan N suurinta, tai eniten merkitsevää muuttujaa (eli totuustaulussa N kpl muuttujia vasemmalta päin luettuna) kytketään multiplekserin valintaottoihin. Dataottoihin kytketään joko 1, 0, vähiten merkitsevä muuttuja tai sen komplementti. Tällä menettelyllä säästetään ottovalitsimen koossa yhden kakkosen potenssin verran. Esimerkki selventänee asiaa:

Käsitellään kolmen muuttujan funktiota F(X,Y,Z)=minimien summa(1,2,6,7)
Koska muuttujia on kolme, tarvitaan kaksi valintaottoa (koska 2² = 4 > 3). Valintaottoihin menevät eniten merkitsevät muuttujat eli X ja Y. Kahdella valintaotolla taas voidaan muodostaa neljä eri kombinaatiota. Tämä tarkoittaa, että MUXin koko on 4 ->1. Piirretään funktion totuustaulu ja jaotellaan totuustaulu kahden rivin pätkiin: (Tämä siksi, että näillä kahdella rivillä on viimeinen muuttuja (vähiten merkitsevä muuttuja) aina sama)

Muuta MUXeihin liittyvää:

Ottovalitsimen laajentaminen
Antovalitsin

edellinen sivu       seuraava sivu