Esimerkki tiedon tallennus- ja toistojärjestelmästä
Tallennetaan puhetta tavalliselle c-kasetille. Tämä siksi, että näin saamme
esimerkin vanhantyyppisestä analogisesta tiedon tallennuksesta:
Tietolähde on siis ihminen, ja puhe on talletettava tieto. Puhe on akustinen
signaali (ilman pitkittäistä aaltoliikettä). Se on myös hyvä esimerkki analogisesta
signaalista.
Puhe muunnetaan ensin mikrofonilla sähköiseen muotoon. Sen jälkeen mikrofonista saatavaa sähköistä signaalia muokataan tallennukseen sopivaan muotoon. Muokkauksen jälkeen se tallennetaan kasetille. (Sanotaan, että puhetta nauhoitetaan.)
Tiedon uudelleenkäyttö on toistoa. Toistossa tietoa muokataan uudestaan, ensin kaiuttimille
sopivaan sähköiseen muotoon. Sitten kaiutin muokkaa saamansa sähköisen signaalin akustiseksi,
jollaisena tiedon käyttäjä ottaa sen vastaan. (Eli kuuntelee kasettia.)
Vastaavassa digitaalisessa tallennuksessa muunnettaisiin signaali ensin digitaaliseksi ja tallennettaisiin bitteinä tietovälineelle (esim. CD- tai audioCD-levy, DAT-nauha) Virheenkorjaavaa koodausta käyttäen saadaan alkuperäinen signaali lähes vääristymättömänä talteen. Digitaalisen tallennuksen etu on, että ajan kuluminen tai toisto ei yleensä aiheuta lisävääristymää tietoon.
