Suunnitellaan valomainos, jossa teksti vilkkuu oheisen kaavion mukaan. Valopaneeli on ensiksi tyhjä, sitten paneeliin ilmestyy yksi kerrallaan sanat HERKUTTELE, JASKAN ja KUPPILASSA. Tämän jälkeen näyttö tyhjenee jälleen. Jokainen erilainen valonäyttö on yksi tila. Sanat ovat laitteen antosignaaleja. Kellojakso on 2 sekuntia:

Lohkokaavio määrittelee piirin toiminnalliset osat. Laatiminen ei ole välttämätöntä, mutta voi selkeyttää suunnittelua isompien piirien ollessa kyseessä. Tässä esimerkissä rakennetaan neljätilainen sekvenssipiiri. Tilat toistuvat peräkkäin aina samanlaisina ja samassa järjestyksessä (piiri on siis teoreettisesti laskuri, joka laskee 0 --> 3), joten ottosignaaleja ei kellon lisäksi ole:

Jokaiselle tilalle täytyy määritellä tilalohko, nimi ja tilakoodi.
Tilakoodit voidaan valita halutusti, kunhan se on jokaiselle tilalle yksilöllinen. Yleensä pyritään nimeämään tilat jossakin loogisessa järjestyksessä. (Esim. 4 tilaa: 00, 01, 10, 11). Tilakoodin koko pyritään pidetään mahdollisimman pienenä, koska mitä suurempi tilakoodi on, sitä enemmän tarvitaan kiikkuja. Käytännössä bittien määrä juontuu 2-kantajärjestelmän mukaisesti. Mikäli piirissä on s tilaa, tarvitaan bittejä k = log₂s kokonaisluvuksi pyöristettynä. Ylimääräisiä bittikombinaatioita kutsutaan käyttämättömiksi tiloiksi. Tilakoodien valinta vaikuttaa siis piirin monimutkaisuuteen. Suoraan ei kuitenkaan voida päätellä, mikä koodivalinta olisi optimaalisin.

Tilat voidaan nimetä mielivaltaisella tavalla. Järkevää on kuitenkin nimetä ne nimillä, jotka jotenkin kuvaavat ko. tilaa. Esimerkissämme tilat on nimetty: EI (näytöllä ei ole mitään, tilakoodi=00), H (näytöllä lukee HERKUTTELE, tilakoodi=01), HJ (näytöllä lukee HERKUTTELE JASKAN, tilakoodi=10), sekä HJK (näytöllä lukee HERKUTTELE JASKAN KUPPILASSA, tilakoodi=11)