Tieto on yleensä tietoliikenne- tai laitteistotekniikasta puhuttaessa dataa. Tiedolla on esitysmuoto, sitä voidaan tallettaa, toistaa, siirtää ja muokata. Perinteisiä tiedon lajeja ovat esimerkiksi teksti, ääni, kuva, liikkuva kuva, numeerinen data tai multimedia (yhdistelmä, joka sisältää monta edelläkuvattua mediatyyppiä.)

Tietoon liittyvän tekniikan - tietotekniikan - kehitys on räjähdysmäistä. Puhumme informaatioyhteiskunnasta ja tiedon merkityksen kasvamisesta. Tiedon ilmaisemiseen käytetään kahta esitystapaa: analogista ja digitaalista.

Analoginen data
Data on analogista, jos sen arvo voi vaihdella portaattomasti tietyllä välillä. Analoginen data on olemassa kaikkina ajanhetkinä ja se voi saada minkä tahansa arvon vaihteluvälillään. Esimerkkejä ovat vaikkapa, ääni tai lämpötila. Puhutaan analogisista lämpömittareista. (esim. nestelämpömittari)

Analogiselle datalle vastakohtana voidaan pitää diskreettiä dataa, joka voi saada vain tiettyjä, toisistaan erillisiä arvoja. Näitä arvoja on aina äärellinen määrä. Analogisesta datasta saadaan diskreettiä näytteistämällä. Diskreetti data voidaan koodata edelleen numeeriseksi eli digitaaliseksi dataksi.

Digitaalinen (eli numeerinen) data
Digitaalinen data muodostuu joukosta lukuja. Jokainen luku on matemaattisen lukuavaruuden piste, joka kuvaa olemassa olevan datan tiettyä arvoa. Digitaalista dataa voidaan siirtää lukujärjestelmästä toiseen. Yleensä digitaalilaitteissa käytetään ns. binääri- eli kaksikantajärjestelmää. Ihmiselle havainnollisempi on tavallinen kymmenkantajärjestelmä, jollaista näkee esimerkiksi digitaalisissa lämpömittareissa, kelloissa, jne..

Digitaalinen data eroaa analogisesta siinä, että sillä pystytään ilmaisemaan lukuarvoja vain äärellisellä tarkkuudella. Esimerkiksi digitaalinen lämpömittari voi ilmaista lämpötilan vaikkapa 0,1 ° C tarkkuudella, jolloin tätä pienemmät erot jäävät havaitsematta.

          seuraava sivu